Apua, akvaarioon on tullut tuhottomasti kotiloita, miten niistä pääsee eroon?
Niin sanotut roskakotilot ovat yleinen ja ikävän näköinen vaiva akvaarioissa, ja kotiloista eroon pääseminen voi olla turhauttavan tuntuinen taistelu.
Usein sanotaan, että paras tapa välttää kotiloita on olla saamatta niitä akvaarioon alkuperinkään. Tämä onkin pitkälti mahdollista ostamalla kaikki kasvit vitrokupeissa, joita myös Akvaariolinnan kasvitoimittajat tarjoavat.
Kaikesta huolimatta on enemmän kuin todennäköistä, että jossain välissä harrastusta akvaarioon päätyy tavalla tai toisella kotilo.
Onneksi kuitenkin suurin osa roskakotiloista on kaloille ja kasveille haitattomia, joskaan ne eivät ole välttämättä kivan näköisiä. Kotilot ovat osa akvaarion luontaista eliöstöä, niistä on suurimmassa osassa tapauksia vain ja ainoastaan hyötyä akvaariolle. Kotilot syövät akvaariosta pois kaloille ylimääräiseksi jäänyttä ruokaa, kuolleita kasvien osia ja ne kierrättävät kalojen jätteitä. Osa kotiloista kaivautuu pohjahiekkaan, jolloin pohja ei pääse ”tukkeutumaan”, vaan se pysyy happirikkaana ja terveenä kasvuympäristönä kasveille.
Lajien tunnistusta
Altaaseen päässyt roskakotilo olisi hyvä kyetä tunnistamaan, jotta tiedämme miten ja missä kotilo elää akvaariossa. Näin osaamme hallita kotilokantaa siten, että niiden määrä ei pääse kiusallisen suureksi. Tunnistaminen auttaa myös tietämään, onko kyseinen kotilo haitallinen, vai onko se vain ikävän näköinen kuokkavieras akvaariossa.
Yleisimpiä roskakotiloina pidettyjä lajeja ovat postitorvikotilot, kierteissarvikotilot, huppukotilot, limakotilot ja touhukotilot.
Postitorvikotilo
Postitorvikotelot kuuluvat Kehäkotiloiden Gyraulus-sukuun. Nimensä mukaisesti laji muistuttaa ulkoisesti postitorvea. Kotilot ovat litteitä ja noin 5 mm halkaisijaltaan. Väritys vaihtelee hyvin vaaleasta, melkein läpinäkyvästä vaaleanruskeaan.
Postitorikotilot ovat ikävä riesa akvaariossa, sillä ne syövät hajoavan kasvimassan ja ruoan lisäksi myös eläviä kasveja. Syödessään kasveja ne jättävät hentolehtisempiin kasveihin reikiä.
Vastaavalla tavalla voisi kuvata lähes kaikkia muitakin kehäkotiloita.
Kierteissarvikotilo, Melanoides tuberculata
Kierteissarvikotiloiden väri vaihtelee lähes valkoisesta tummanruskeaan. Kotilo muistuttaa ulkonäöltään jäätelötötteröä, sillä sen kuori suippenee kierteittäin päästä perään päin.
Kierteissarvikotiloita hankitaan akvaarioihin jopa tarkoituksellisesti, sillä niitä pidetään pääasiallisesti hyödyllisinä kotiloina akvaariossa. Kierteissarvikotilot hautautuvat pohjamateriaaliin, syöden sieltä hajonnutta kasvimateriaalia, kaloilta ylijäänyttä ruokaa ja kalojen jätteitä. Tämä on itsessään jo positiivinen asia. Tämän lisäksi kierteissarvikotilot tonkivat pohjaa, jolloin ne lisäävät pohjan happipitoisuutta ja tekevät pohjasta paremman elinympäristön kasveille ja hyödyllisille hajottajabakteereille.
Akvaarion pohjamateriaalina pidettävällä hyvin hienojakoisella hiekalla on taipumus mennä ”tukkoon”. Tällöin hiekka tummuu pinnalta ja se alkaa haisemaan pahalle, kun pohjaan muodostuu hapettomia alueita. Pohjan puhdistuksen lisäksi suosittelemme tällöin lisäämään akvaarioon kierteissarvikotiloita, jotka toimivat pohjamateriaalissa hyödyllisinä talonmiehinä.
Huppukotilot
Acroloxidae heimoon kuuluu kaksi huppukotiloiden sukua: Acroloxus ja Pseudancylastrum. Lajeja on useita. Niiden väri vaihtelee lähes läpinäkyvästä tumman ruskeaan. Kooltaan huppukotilot ovat hyvin pieniä, vain 3–4 mm. Muodoltaan ne ovat litteitä ja soikeita. Huppukotilon voi helposti sekoittaa myös kotilon muniin sen läpinäkyvyyden vuoksi.
Huppukotilot eivät syö eläviä kasvien lehtiä, joten ne ovat pääsääntöisesti haitattomia eläimiä akvaariossa. Ruokanaan huppukotilot käyttävät kaloilta ylijäänyttä ruokaa, pieneliöitä ja leviä.
Limakotilot, Lymnaeidae
Limakotilot ovat kooltaan 10–30 mm ja niiden väri vaihtelee lajeittain ja yksilöllisesti saman lajin keskuudessakin huomattavasti. Kotiloiden kuoren väritys vaihtelee lähes läpinäkyvästä aina kellertävään, harmaaseen, vihreään ja ruskeaan. Kotilot voivat olla muodoltaankin hyvin erilaisia, kuoren muoto vaihtelee hyvin teräväkärkisestä lähes pyöreään. Limakotilot tunnistaa parhaiten niiden tekemästä munaryppäästä, joka on aina läpinäkyvän ja hyvin kiinteän limamöykyn sisällä.
Ravinnokseen kotilot käyttävät pääasiallisesti leviä, kalojen ylimääräistä ruokaa ja kalojen jätteitä. Tosin osa limakotiloista saattaa syödä hentolehtisiä kasvejakin, jos muu ruoka on päässyt vähiin akvaariossa.
Limakotiloiden erottaminen touhukotilosta käy helpoiten katsomalla menevätkö kotilon kuoren kierteet vasemmalle vai oikealle. Limakotiloiden kierre on aina oikealle.
Touhukotilo, Physa fontinalis
Touhukotilo muistuttaa ulkonäöltään huomattavasti limakotiloa, ne kasvavat 8–10 mm kokoisiksi ja väriltään ne ovat lähes läpinäkyviä ja hieman rusehtavia. Helpoiten tunnistuksen pystyy tekemään katsomalla kotilon kierteiden kätisyyttä, touhukotilon kierre lähtee aina vasemmalle. Kotilot tunnistaa myös niiden tekemästä munaryppäästä, joka on aina läpinäkyvän ja hyvin kiinteän limamöykyn sisällä. Touhukotilo käyttää ravinnokseen leviä, hajoavaa kasvimateriaalia ja kaloilta ylijäänyttä ruokaa.
Kotiloiden määrän rajoittaminen
Kotiloiden määrä korreloi suoraan akvaariossa helposti saatavilla olevan ruoan määrän ja kotiloita syövien petojen määrän mukaan. Kotilot lisääntyvät todella nopeasti, jos niillä on paljon ruokaa tarjolla, joten ruokinnan vähentäminen ja kalojen viikoittainen paastopäivä auttaa usein myös kotiloiden hallinnassa. Paastopäivänä kalat etsivät syömättömäksi jäänyttä ruokaa pitkin akvaariota, vähentäen täten ruoansaantia kotiloilta.
Myös pohjamateriaali on hyvä säännöllisesti imuroida huolellisesti läpi akvaarion pohjalapolla, jotta sinne kertynyt syömätön ruoka, hajoavat kasvin palat ja muut jätteet eivät tarjoa kotiloille ruokalähdettä – kotiloillehan kelpaa ruoaksi lähes mikä vain. Myös suodattimen peseminen auttaa vapaan ruoan määrän vähentämiseen akvaariossa.
Siivoustoimien lisäksi olisi hyvä kyetä tunnistamaan mistä roskakotilosta on kyse, sillä suurin osa roskakotiloista ovat akvaariossa haitattomia, joskaan eivät kaikkien silmään niin kivan näköisiä.
Kotilonsyöjät
Tehokkaana kotiloiden määrän hillitsijänä toimivat kotiloita ravinnokseen syövät eläimet.
Petokotilo, Clea helena
Pienempiinkin akvaarioihin soveltuva petokotilo on yleinen vaihtoehto kotiloiden määrän hallitsemiseen.
Yksi petokotilo jaksavaa syödä yhden kotilon päivässä, joten ne harventavat roskakotiloiden määrää akvaariossa jatkuvasti. Petokotiloita tulisi hankkia akvaarioon riittävä määrä, jotta kotilopopulaatio saadaan hallintaan.
Myös petokotilot lisääntyvät akvaariossa ajan myötä, jos ruokaa riittää, joskaan niiden lisääntyminen ei ole läheskään yhtä nopeaa, eivätkä ne ole niin ikävän näköisiä kuin osa roskakotiloista akvaariossa.
Katso tarkemmin petokotiloiden hoidosta TÄÄLTÄ >
Pallokalat
Joihinkin pienempiinkin akvaarioihin saattaa sopia kääpiöpallokala, Carinotetraodon travancoricus, joskaan se ei ole kovin tehokas kotiloiden hävittämisessä, eikä se sovellu pidettäväksi kaikkien muiden akvaarion asukkaiden kanssa.
Suurempiin akvaarioihin pallokaloja voidaanharkita eri lajeista, sillä kotiloita syöviä pallokalalajeja on useampia. Pallokalojen kanssa tulee varmistaa, että ne soveltuvat muiden akvaariossa olevien kalojen kanssa samaan altaaseen.
Nuoliaiset
Osa nuoliaisista on hyvin tehokkaita syömään kotiloita akvaariosta, ne jaksavat syödä monta kotiloa päivässä. Haittapuolena nuoliaisissa on monen lajin tilavaatimukset. Nuoliaisia ei myöskään suositella pidettäväksi akvaariossa monnisten seurassa, sillä ne saattavat vahingoittaa myös niitä. Suuremmissa akvaarioissa nuoliaisia voidaan tietyin edellytyksin kuitenkin pitää, tällaisia lajeja ovat esimerkiksi:
* harlekiininuoliainen, Botia kubotai
* verkkonuoliainen, Botia almorhae
* tiikerinuoliainen, Chromobotia macracanthus
Nuoliaiset kaipaavat runsaasti tilaa ja reilun kokoisen parven akvaarioonsa. Esimerkiksi tiikerinuoliainen tarvitsee yli 250–300 cm leveän altaan ja kunnollisen parven ympärilleen ollakseen tyytyväinen elinympäristöönsä.
Kotiloiden mekaaninen poistaminen akvaariosta
Mekaanisella poistamisella tarkoitetaan kotilopopulaation harventamista ilman kemikaaleja.
Kotiloja voi poistaa akvaariosta sormin keräämällä, tai käyttämällä apuna haavia. Haavilla voi siilata hienojakoista hiekkaa ja erotella kotilot hiekan seasta pois. Mikäli pohjahiekkaan on laitettu kasvien pohjaravinteita, ei siilaamista kannata tehdä, sillä se sekoittaa pohjaravinteet hiekasta pois.
Helppo ratkaisu mekaaniseen poistoon on tarkoitukseen suunniteltu kotiloansa. Se laitetaan akvaarioon aina illalla valojen sammumisen aikoihin syötin kanssa, ja poistetaan akvaariosta aamulla ennen valojen syttymistä. Näin akvaariosta saa poistettua helposti kotiloita ilman kemikaaleja, ja kotiloiden määrä pysyy hallinnassa.
Muistathan, että kotilot tulee lopettaa ennen niiden pois heittämistä.
Kotilotuhoaineet
Viimeisenä vaihtoehtona on kotiloiden myrkyttäminen, joka on riskialttein tapa päästä kotiloista eroon. Tästä syystä suosittelemme tätä vain, jos mikään muu ei auta tai muita keinoja ei akvaariossa voida käyttää. Myrkyttämiseen on kaksi eri tapaa: kupari ja kalojen sisäloisten häätöaine.
Kalojen itsehoitoaineet
Kotiloiden myrkyttäminen kalojen sisäloisille tarkoitetulla itsehoitoaineella on hieman vähemmän riskialtista kalojen osalta. Itsehoitoaine ei välttämättä toimi kaikkiin kotiloihin, joten se joudutaan todennäköisemmin uusimaan useampaan kertaan, mutta kalojen puolesta tämä on parempi vaihtoehto.
On hyvä muistaa, että niin kupari, kuin sisäloisten häätöaineetkin, ovat yhtä haitallisia niin roskakotiloille, kuin akvaariossa tarkoituksella pidettäville kotiloillekin. Akvaristien suosimia lajeja ovat esimerkiksi kypäräleväkotilo, seepraleväkotilo ja tiikerileväkotilo. Nämä on syytä siirtää turvaan toiseen altaaseen hoidon ajaksi.
Aina käytettäessä kemikaaleja akvaarion hoidossa, on seurattava tarkasti pakkauksessa kerrottuja valmistajan käyttöohjeita ja annostelumääriä.
Kupari
Kotilot kuten kaikki muutkin selkärangattomat eläimet ovat herkkiä kuparin määrälle akvaariossa. Puhtaan kuparisulfaatin lisääminen akvaarioon on tehokas keino myrkyttää kotilot, mutta sen käyttämisessä on riskinsä. Kuparin määrän kanssa täytyy olla hyvin varovainen, sillä liian suuri määrä on myös kaloille haitallinen, samoin osa kasveista voi kärsiä kuparin liiallisesta määrästä. Jos käytät kuparia, noudata pakkauksen ohjetta hyvin tarkkaan. Suosittelemme hankkimaan veden kuparimäärästä kertovan vesitestin, jotta voit tarkkailla kuparinmäärää vedessä.
Myrkytyksen jälkeen tulee myös olla tarkkana ja poistaa akvaariosta mahdollisimman tarkasti kaikki kuolleet kotilot pois. Kuolleet kotilot pilaavat vettä ja akvaarioon saattaa tulla ammoniakkipiikki, jos käsittelyn jälkeen allasta ei pidetä tarkasti silmällä ja tarvittavia vedenvaihtoja ei suoriteta ajoissa.
Samoin akvaarioon jäänyt kupari tulisi poistaa akvaariosta mahdollisimman tehokkaasti käsittelyn jälkeen tekemällä akvaarioon vedenvaihtoja ja käyttämällä aktiivihiiltä suodattimessa. Myös vedenparannusainetta tulisi käyttää käsittelyn jälkeen, sekin suojaa kaloja kuparilta.
