Huomioithan, että tässä artikkelissa on kuvia sairastuneista kaloista.
Monet sairauden aiheuttajat kuuluvat akvaarioveden ja kalojen normaaliin biologiaan. Toisin sanoen taudinaiheuttajia on kalojen elämässä aina, mutta hyväkuntoisten kalojen vastustuskyky huolehtii siitä, ettei asiasta tule ongelmaa. Yli 90% kalojen sairastumisissa syynä onkin kalojen yleiskunnon heikkeneminen. Tämä saattaa johtua monista asioista – yleisimmin syy löytyy kalojen olosuhteista. Vääränlaiset olosuhteet aiheuttavat kaloille stressiä, jolloin kalojen vastustuskyky laskee.
Heikkokuntoisena kalat ovat alttiimpia sairastumaan – siis periaatteessa aivan kuten kaikki muutkin eläimet. Avainasemassa kalojen hyvinvoinnissa ovatkin oikeanlainen kuljetus, kotiutus, karanteenaus ja perushoito. Sopimattomat vesiolot, lajin kaipaamien piilopaikkojen puute, liian pieni akvaario, uusien kalojen lisääminen altaaseen, yhteensopimaton kalasto, vääränlainen ravinto, muutto uuteen altaaseen… monet asiat voivat vaatia huomiota tai olosuhteiden muuttamista, jotta kaloilla on parhaat mahdollisuudet voida hyvin.
Artikkelin kuvamateriaalien lähde: jbl.de/online-hospital
Mikäli kalan käytös on selkeästi normaalista poikkeavaa, tai sillä on muutoksia ihossa tai evissä, on hyvä selvittää, onko kala sairas – ja miten se saadaan parannettua.
Kalojen sairastumisesta voivat kertoa esimerkiksi nämä:
- Heikentynyt ruokahalu
- Kalat ovat normaalista poiketen arkoja ja piilottelevat ilman varsinaista syytä.
- Parvikala eristäytyy parvesta ja alkaa piilottelemaan.
- Normaalisti aktiivinen kala muuttuu passiiviseksi
- Puuskuttaminen / tihentynyt hengitys / avonaiset kiduskannet
- Happipula eli pinnassa “roikkuminen”
- Monnisilla ja muilla suolihengittäjillä normaalia useammin pinnassa käyminen.
- Samentunut / verestävä iho, läiskät, pilkut ja muut muutokset ihossa
- Samentuneet evät – nämä huomaa parhaiten, kun kalaa katsotaan alhaaltapäin valoa vasten.
- Rispaantuneet evät
Yleisesti suositellaan ensiavuksi akvaarion vedenvaihtoa noin 30-50% % vedestä. Tämän jälkeen on aika hoitaa kalat vaivaan tarkoitetulla itsehoitoaineella, joita löydät akvaarioliikkeistä kuten meiltä. Oikean hoitoaineen löytämisessä henkilökuntamme auttaa mielellään!
Muista aina noudattaa kaloille tarkoitettujen hoitoaineiden annostelu- ja käyttöohjeita. Huomioi myös, että monet hoitoaineet, jotka sopivat kaloille, voivat olla haitallisia selkärangattomille eläimille kuten ravuille, simpukoille ja kotiloille.
BAKTEERITARTUNNAT
YLEISTÄ BAKTEEREISTA
Yleisesti vedessä ja kalojen elimistössä esiintyy paljon bakteereita kuten Aeromonas-, Pseudomonas-, Columnaris- ja Flexibacter– sukujen bakteereja. Hyväkuntoisille kaloille bakteereista ei ole haittaa. Mikäli kalan yleiskunto heikkenee esimerkiksi stressin vuoksi, se voi altistua sisäisille ja ulkoisille bakteeri-infektioille. Myös loistartunnat aiheuttavat usein bakteeritulehduksia, sillä loiset rikkovat kalan ihon jolloin bakteeri pääsee kalaan käsiksi.
Oireita on paljon erilaisia. Tyypillisesti kalan iholle ilmestyy vaaleita kerrostumia, mutta myös veripilkkuja, haavaumia tai painaumia voi näkyä kalan iholla, evissä, peräaukolla ja kiduskansissa. Oireet voivat vaikuttaa loistartunnalta, joten mikäli loisiin tarkoitettua hoitoainetta on koetettu ilman tulosta, saattaa kyseessä olla bakteeri-infektio.
Varma diagnoosi voidaan tehdä mikroskoopilla. Useimpien loisten voi nähdä liikkuvan 100-kertaisella suurennuksella. Bakteerit sen sijaan ovat niin pieniä, että niitä ei voi nähdä selvästi edes 500-kertaisella suurennuksella. Yksinkertaisesti sanottuna: Jos löydät selvästi näkyviä ja liikkuvia pisteitä, on suuri todennäköisyys, että kyseessä on loistartunta. Jos et löydä etsimääsi, bakteeri-infektio on todennäköinen. VINKKI! Akvaariolinna palvelee myös mikroskooppaamalla kaloja. Lue lisää TÄSTÄ>
EVÄRUTTO
Evärutto on kaikkialla esiintyvien vesibakteerien, kuten Vibrio- Aeromonas- ja Pseudomonas-sukuisten bakteerien aiheuttama tulehdus. Taudin puhkeamisen mahdollistaa kalan alentunut yleiskunto, joka saattaa olla seurausta esimerkiksi sopimattomista vesioloista tai muista stressiä aiheuttavista olosuhteista. Jotta taudin paraneminen on mahdollista, tulee kalan perushoito tarkistaa ja mahdolliset puutteet korjata.
Sairaus ei kuitenkaan katoa pelkällä olosuhteiden muokkauksella, lisäksi kaivataan bakteerisairauksiin tarkoitettu hoitoaine.
OIREET
Evärutolle tyypillinen oire on evien reunoissa esiintyvä harmaanvalkea samennus, sekä evien syöpyminen ulkoreunoistaan. Mikäli sairautta ei hoideta, voi syöpyminen jatkua evien tyveen asti, jolloin eväruodot jäävät paljaiksi esille. Tyveen asti tuhoutunut evä ei enää kasva ennalleen.
HOITO
Eväruttoa hoidetaan bakteereita vastaan tarkoitetulla itsehoitoaineella. Hoitoainetta laitetaan mahdollisimman pian ensimmäisten oireiden ilmaannuttua. Akvaarioliikkeistä saatavilla itsehoitaineilla eväruton eteneminen voidaan useimmiten pysäyttää. Tärkeää on tarkistaa ja tarvittaessa muuttaa kalan olosuhteita.
SUURUTTO
Suuruttoa aiheuttavat kalan iholla elävät Flavobacterium columnare-bakteerit, joille terveet kalat ovat vastuskykyisiä. Kalan yleiskunnon huonontuessa esimerkiksi stressin vuoksi kala voi kuitenkin sairastua vakavasti.
OIREET
Ensioireina vaaleat punareunaiset laikut tai läiskät suun ympärillä. Taudin levitessä tulehdusalue laajenee aiheuttaen pumpulia muistuttavaa kasvustoa. Mikäli sairaus pääsee etenemään kiduksiin asti, kidusten kudosta tuhoutuu ja kalalle tulee hapenpuute. Evätkin voivat oireilla eväruttoa vastaavalla tavalla.
HOITO
Bakteereita vastaan tarkoitettu hoitoaine.
KALATUBERKULOOSI
Kalatuberkuloosi voi ilmetä monissa muodoissa. Sairastuneiden kalojen vatsa on tyypillisesti kuopalla, kalat kieltäytyvät syömästä, kalojen silmät pullistuvat ulospäin, iholle ilmaantuu haavaumia. Evät rispaantuvat, iholle ilmestyy kyhmyjä ja viallisia suomuja. Tauti johtuu Mycobacterium-suvun bakteerien aiheuttamasta infektiosta, joka on tarttuva.
On arvioitu, että jopa 80% kaikista trooppisista kaloista kantaa kalatuberkuloosia piilevänä, mutta se puhkeaa oireiluun asti vain harvoin.
Oireiden aktivoitumiseen löytyy yleisimmin syy kalojen olosuhteista. Stressi, aliravitsemus, ylikansoitus ja huono vedenlaatu ovat yleisimpiä olosuhdevirheitä. Koska kalatuberkuloosi etenee kalan kuolemaan asti eikä tautiin ei ole parantavaa hoitoainetta, on oireilevat kalat poistettava akvaariosta ja lopetettava asiallisesti.
Taudin puhkeamisen jälkeen kaikki säiliössä olevat esineet on desinfioitava perusteellisesti akvaariokäyttöön tarkoitetulla desinfiointiaineella.
Muista hygienia, kun käsittelet sairastunutta kalaa tai akvaariovettä. Osa mykobakteereista voi levitä myös ihmisiin ja aiheuttaa hankalaa ihottumaa.
UIMARAKKOTULEHDUS
Bakteerien aiheuttaman uimarakkotulehduksen oireena on kalojen tasapainohäiriöt ja normaalista poikkeava uima-asento. Voi näyttää siltä, että kalan on vaikea pysyä paikallaan, vaan se ajautuu joko ylös tai alas, joutuen koko ajan korjaamaan suuntaansa. Mikäli kala ei muutamassa päivässä näytä parantuvan, on se poistettava akvaariosta ja lopetettava asiallisesti.
SIENI-INFEKTIOT
OIREET
Sieni-infektiot on helppo tunnistaa kaloista vanupallomaisista muodostelmista. Näkyvä sieni-infektio on kuitenkin hyvin usein vain toissijainen infektio, jonka varsinainen aiheuttaja on ihovaurio. Ihovaurio voi olla seurausta onnettomuudesta, iholoisista tai esimerkiksi kalan limakalvoa ja ihoa tuhoavasta bakteeri-infektiosta, joka vaatii oman hoitoaineensa.
Sieni-infektio voi vapauttaa myrkyllisiä metaboliitteja, eli aineenvaihduntatuotteita, kalan elimistöön. Tästä syystä sieni-infektiokin on syytä hoitaa sieniin tepsivällä hoitoaineella. Mikäli akvaariossa on samaan aikaan käynnissä esimerkiksi bakteeritulehduksen hoito, varmista henkilökunnaltamme, että eri hoitoaineita voi käyttää altaassa samaan aikaisesti.
LOISET
PILKKUTAUTI
Pilkkutautia kutsutaan myös valkopilkkutaudiksi. Sen aiheuttajana on Ichyophthirius multifilis loinen, jolla on useita kehitysvaiheita. Loinen lisääntyy altaan pohjalla, jossa se koteloituu ja jakautuu parveilijoiksi. Parveilijat uivat vedessä ja sopivan isännän vastaan tullessa porautuvat sen ihoon – ja aiheuttavat taudista kertovat valkoiset pilkut. Kun loinen on kiinnittyneenä kalaan sitä ei saa tapetuksi, sillä kalan limakalvo suojaa loista. Sen sijaan parveilijoihin hoitoaineet tepsivät. Parveilijat kuolevat myös silloin, jos ne eivät kahdessa vuorokaudessa löydä isäntää. Kun uudet parveilijat eliminoidaan vedestä oikeanlaisella hoitoaineella, tauti saadaan vähitellen taltutetuksi koko akvaariosta.
OIREET
Pieniä, valkoisia pilkkuja kalan iholla ja evissä. Taudin edetessä evät alkavat halkeilemaan ja pitkälle edenneenä tauti syövyttää evät kokonaan pois.
HOITO
Tautiin tarkoitettu hoitoaine, joka tappaa parveilijat. Tauti etenee nopeasti, hoito on aloitettava heti kun ensimmäiset pilkut havaitaan. Sairastuneita kaloja ei hyödytä siirtää erilliseen altaaseen, sillä koko akvaario – myös ne kalat, joissa ei vielä ole pilkkuja – on syytä hoitaa samaan aikaan.
Akvaarion veden lämpötila vaikuttaa loisen elinkaareen. Mikäli lämpötilaa nostetaan muutamalla asteella loisen elinkaari nopeutuu – on toki huomioitava, ettei vedestä tule kaloille liian lämmintä. Lämpö kiihdyttää loisen elinkaarta, eli lämpö nopeuttaa loisesta eroon pääsyä ja kalojen paranemista. 24 asteisessa akvaariossa loisen kasvaminen kalan ihossa kestää 10-14 vuorokautta. Pilkkujen hävittyä hoitoa jatketaan vielä noin viikon ajan.
SAMETTITAUTI
Makean veden samettitaudin aiheuttaa Oodinium pillularis-kasvisiimaeliö, merivedessä taudin aiheuttaja on Oodinium ocellatum.
OIREET
Taudin ensioireena on kalojen hankaaminen itseään esineisiin, mutta ulkoiset merkit taudista voi havaita vasta kun tartunta on runsasta. Tällöin kalan ihoon muodostuu pieniä, noin 0,3 mm:n kokoisia kellertäviä pisteitä. Yleisimmin tartunta alkaa kalan evistä ja leviää sen jälkeen muualle kalan kehoon. Taudin ulkoisena merkkinä kalat näyttävät kuin tomusokerissa pyöritellyiltä, niiden iholla on samettimainen pinta. Taudin edetessä kalan silmät muuttuvat sameiksi ja limakalvoa irtoaa.
HOITO
Tautiin on olemassa hoitoaineita muutamaltakin eri valmistajalta. Hoitoaineiden antaminen tulee aloittaa mahdollisimman pian ensimmäisten oireiden ilmaannuttua. Sairastuneita kaloja ei hyödytä siirtää erilliseen altaaseen, sillä koko akvaario – myös ne kalat, joissa ei vielä ole ulkoisia merkkejä – on syytä hoitaa samaan aikaan.
LOISTEN AIHEUTTAMAT IHOSAMENNUKSET
Kaloissa esiintyy runsaasti erilaisia yksisoluisia iholoisia (esim. Chilodonella, Ichthyobodo ja Trichodina -suvut), jotka häiritsevät kaloja vain vähän, kun kalojen yleiskunto on hyvä. Pienistäkin määristä ihosamennusta aiheuttavista iholoisista on kuitenkin hyvä päästä eroon. Jos kalojen yleiskunto syystä tai toisesta laskee, voivat loiset lisääntyä voimakkaasti. Tästä syystä ihosamennuksia kutsutaan ”heikkoustaudeiksi”. Kun loisia on paljon, kalat hankaavat kutisevaa ihoaan kiviin ja somisteisiin, jolloin niiden iho voi vaurioitua. Vaurioitunut iho voi altistua bakteeritulehduksiin.
Ihon samentuminen voi johtua myös pelkästään bakteeritulehduksesta. Varma diagnoosi voidaan tehdä mikroskoopilla. Akvaariolinna palvelee myös mikroskooppaamalla kaloja. Lue lisää TÄSTÄ >
ANKKURIMADOT
Ankkurimadot ( Lernaea ) voivat kasvaa 20 mm pitkäksi. Niitä kutsutaan madoiksi, mutta ne kuuluvat äyriäisten sukuun. Niitä esiintyy yleensä lammikoissa, mutta ne voivat päätyä luonnonvaraisten kalojen mukana akvaarioihinkin.
OIREET
Ankkurimatotartunta voi aiheuttaa infektioita ja sekundaarisen sieni- tai bakteeri-infektion riskin.
Ankkurimadot voi nähdä paljaalla silmällä kalan iholla.
HOITO
Ankkurimatojen poistamista pinseteillä ei suositella, sillä ankkurimato on kiinnittynyt päällään syvälle kalan ihon alle. Jos loinen revitään irti, sen pää jää kalan ihon alle. Tästä voi seurata hankalasti hoidettava tulehdus. Ankurimatojen häätö suoritetaan tähän sopivalla hoitoaineella.
KALAJUOTIKKAAT, Hirudinea, Piscicola geometra
OIREET
Jopa 5 cm pitkät kalajuotikkaat kiinnittyvät kalan ihoon, imevät verta ja aiheuttavat sen jälkeen bakteeri- tai sieni-infektioita.
HOITO
Juotikkaita ei voi torjua tavanomaisilla kalojen hoitoaineilla. Juotikkaiden poistaminen mekaanisesti pinseteillä on yksi mahdollisuus. Vaihtoehtoisesti kalaa voidaan kylvettää 2-3 % natriumkloridiliuoksessa (keittosuola) muutaman minuutin ajan. Tämä irrottaa juotikkaat kaloista. Kalan kunnon tarkkailu mahdollisten bakteeri-infektioiden varalta on tarpeen.
KIDUS- JA IHOLOISET
Kidus- ja ihomatoja on useita erilaisia, tyypillisimpiä ovat Gyroctylus- , Dactylogyrus- tai Monocoelium-suvun loiset.
OIREET KIDUSLOISISSA
Kidusmatoja kantavalla kalalla on hengitysvaikeuksia. Kala voi pitää kiduksia avoinna, sen kidukset voivat turvota ja ne verestävät, lisäksi voi ilmetä yhteenkasvua ja kiduksista erittyvää ylimääräistä limaa. Kalojen ruokahalu on olematonta ja kalojen ulosteet voivat muuttua väriltään valkoiseksi. Kalan laihtuessa sen yleiskunto laskee, jolloin se on alttiina saamaan muitakin tauteja.
Huomioitavaa on, että hengitysvaikeuksiin on muitakin syitä kuin kidusmadot. Jotkin muut taudit, vahingoittuneet kidukset, hapenpuute akvaariovedessä tai ammoniakkimyrkytys voivat myös olla syynä hengitysvaikeuksiin.
OIREET IHOLOISISSA
Täysikasvuiset iholoiset elävät kalan iholla. Loiset synnyttävät eläviä poikasia (lukuun ottamatta Dactylogyrus-suvun lajeja, jotka esiintyvät ensijaisesti kalojen kiduksissa). Toukkien on löydettävä isäntäkala 48 tunnin kuluessa, mutta kuolleesta kalasta poistuneet loiset voivat lämpötilasta riippuen selviytyä jopa 10 päivää ilman isäntäkalaa.
HOITO
Monet loiset voivat lisääntyä nopeasti. Onkin hyvä reagoida mahdollisimman pian ja lisätä altaaseen sopiva loisten karkottamiseen tarkoitettu hoitoaine.
SISÄLOISET
Kaloissa esiintyy useita eri lajien sukkulamatoja. Ne elävät toukkina ja täysikasvuisina loisina kalojen suolistossa ja sisäelimissä. Näistä koukkupäämato Camallanus cotti, sekä hiusmadot Capillaridae, ovat tunnetuimmat.
OIREET
Pieninä määrinä sukkulamadot eivät häiritse kalojen elämää juurikaan, mutta ne voivat ärsyttää ja/tai rikkoa suolen tai sisäelimien seinämiä, josta saattaa seurata esimerkiksi bakteerien aiheuttamia tulehduksia.
Sukkulamatotartunnassa kalat laihtuvat hyvästä ruokinnasta huolimatta. Parvikalat eristäytyvät. Yksittäiset kalat makaavat altaan pohjalla ja tekevät pyöriviä liikkeitä. Kalat erittävät toisinaan valkoisia limaisia ulosteita, sillä loiset vahingoittavat suolen seinämää, joka sitten erittyy ulosteen mukana. On huomioitava, että limaiset, valkoiset ulosteet voivat myös olla merkki väärästä ruokavaliosta tai tulehduksesta.
HOITO
Tarkka lajitunnistus eri sukkulamadoista onnistuu vain mikroskooppisella tutkimuksella. Poikkeuksena noin 2 cm pituisiksi kasvavat Camallanus madot, jotka elävät kalan suolistossa. Ne aiheuttavat usein kalojen vakavan laihtumisen, mutta myös vatsaontelon turpoaminen on mahdollista. Camallanus madot työntyvät usein näkyvästi esiin kalan peräaukosta, josta ne on helppo tunnistaa.
Loisia vastaan on olemassa hoitoaineita, kysy lisätietoa henkilökunnaltamme.
REIKÄTAUTI
Reikätaudin aiheuttavat spironucleus- tai protoopalina-suvun siimaeliöt. Tietyissä olosuhteissa kalan suolistossa elävien siimaeläinten lisääntyminen kasvaa. Ne kilpailevat kalojen kanssa kivennäisaineista, jolloin kala kärsii kivennäisainevajeesta. Vastauksena tähän puutteeseen kala tuottaa mineraaleja omasta luukudoksestaan. Koska kalan päässä on suurin luuaines, juuri tässä tapahtuu massiivinen luuston pieneneminen, joka näkyy reikinä. Sillä välin siimaeliöt siirtyvät lähemmäksi ihon pintaa – reikien pohjalle. Aikaisemmin tautia pidettiin puhtaasti näiden siimaeliöiden aiheuttamana, mutta itse asiassa tauti on yhdistelmä mineraalien puutetta ja siimaeliöiden massiivista lisääntymistä.
Heisimadot, sukkulamadot, kalatuberkuloosi ja aliravitsemus voivat yhtä lailla johtaa reikien muodostumiseen.
HOITO
Lisää veden mineraalipitoisuutta. Toistaiseksi reikätautia on havaittu vain erittäin pehmeässä vedessä.
Taudin hoitoon on olemasssa oma hoitoaineensa.
